Tiikerit

Tiikerit (Panthera tigris) ovat suuria Panthera-sukuun kuuluvia uhanalaisia kissaeläimiä, jotka elävät hajanaisina populaatioina Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, enimmäkseen trooppisissa sademetsissä. Niiden turkki on oranssinsävyinen ja siinä on tummia poikkijuovia. Tiikerit painavat yleensä noin 100–270 kg ja niiden säkäkorkeus on noin 120 cm. Tiikerit on jaettu yhdeksään alalajiin. Ne ovat lihansyöjiä eikä niillä ole luonnollisia vihollisia.

Tuntomerkit ja biologia  

Tiikerin ulkonäkö vaihtelee elinalueesta ja alalajista riippuen. Kaikkein suurin alalaji on siperiantiikeri, joka voi saavuttaa 2,4 metrin pituuden (ilman häntää) ja yli 300 kilon painon. Näin ollen se on myös nykymaailman suurin kissaeläin (ellei tiikerin ja leijonan risteytystä, liikeriä lasketa mukaan). Tiikerin keho on vahva ja solakka ja pää pyöreähkö. Normaalisti tiikeriuros painaa 180–250 kiloa ja naaras 100–170 kiloa. Säkäkorkeutta tiikerillä on noin 100-120 senttiä. Tupsuttoman hännän pituus on 60–110 senttiä. Saarilla elävät tiikerit ovat mantereella eläviä pienempiä ja pohjoisessa elävät eteläisiä lajitovereitaan suurempia.

 Tiikeri on hyvin vahva ja lihaksikas ja pystyy tekemään jopa 10 metrin pituisia ja yli 2 metrin korkuisia loikkia. Se on myös hyvä uimari ja voi ylittää jopa 10 kilometrin levyisiä merensalmia siirtyessään alueelta toiselle.

 Tiikerin kynnet ovat pidemmät kuin yhdelläkään toisella kissaeläimellä, leijonaa lukuun ottamatta. Ne ovat yleensä sisäänvedettyinä piilossa, mutta ovat ulos työnnettyinä jopa 10 sentin pituiset. Tiikerillä on myös suussaan 7,5 sentin pituiset kulmahampaat, joiden väli on juuri sama kuin sen tyypillisten saaliseläinten niskanikamien väli. Tiikeri käyttää saalistuksessa apunaan myös kuononsa pitkiä tuntokarvoja. Niiden avulla se voi saalista kohti hiipiessään tunnustella maata irrottamatta hetkeksikään katsetta saaliistaan.

 Tiikerin silmät ovat tyypillisillä värimuodoilla kellanruskeat. Se saalistaa ennen kaikkea näkönsä avulla, joten näkökenttä on laaja ja näkö hyvin tarkka. Silmän verkkokalvon alla on erityinen heijastuskerros, joka palauttaa aistinsolujen ohi päässeen valon takaisin. Tämän vuoksi tiikerin hämäränäkö on erittäin tarkka ja sen silmät kiiluvat pimeässä samaan tapaan kuin kissalla.

 Tiikerin turkin väritys ja paksuus riippuu sekin alalajista. Kylmillä alueilla elävällä siperiantiikerillä karvojen pituus saattaa olla talvella jopa 10 cm. Tyypillisesti turkki on lyhyt ja tiheä. Kiiltävän karvapeitteen pohjaväri on oranssiin vivahtava ja muuttuu vatsassa valkoiseksi. Lisäksi tiikerillä on valkeita täpliä korvien takana ja naamassa. Tummat poikkijuovat alkavat selkäviivalta ja päättyvät vatsan tuntumaan. Hännässä juovat ovat rengasmaiset ja jaloissa vaakasuorat. Jokaisen tiikerin juovitus on yksilöllinen kuin ihmisen sormenjälki ja eri yksilöt voi tunnistaa kuvioinnin perusteella. Pennut syntyvät raidallisina, mutta pohjaväriltään hieman aikuisia haaleampina.

Värimuunnokset

Eläintarhoissa tavattava niin kutsuttu valkoinen tiikeri eli rewantiikeri ei ole oma alalajinsa vaan eräs intiantiikerin värimuoto. Valkoisen värimuodon lisäksi on tavattu kermanvärisiä tiikereitä, joilla on kellanruskeat juovat, sekä siniharmaita tiikereitä, joilla on pikimustat raidat. Täysin albiinoja tiikereitä on tavattu äärimmäisen harvoin. Poikkeavia värimuotoja esiintyy luonnossa hyvin harvoin, sillä niiden on vaikeampi metsästää ja piiloutua kuin muiden tiikereiden.

Tigerroarin tiikerit

Tulee!!